Pari päivää sitten on julkistettu kirkon tutkimuskeskuksen ja radio Dein yhteinen tutkimus kirkon työntekijöiden sitoutumisesta kirkon oppeihin. Tässä pari otetta tutkimuksesta: "Kuusitoista prosenttia naispapeista
ei usko Jeesuksen neitseestäsyntymään lainkaan tai sanoo pitävänsä väitettä epätodennäköisenä." / "Naispapeista vain 35 prosenttia uskoo helvetin olevan todellinen tai pitää sitä
todennäköisenä."
Samansuuntaisia asioita tuli ilmi 04/2011 tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkimuksen tekijä toteaa: "että liberaali orientaatio on 2000-luvun aikana kasvanut eniten naispappien keskuudessa."
Ja lisäksi vielä: "Esimerkiksi suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen on havaittavissa merkittävä ero miesten ja naisten välillä. Miehistä noin 50 prosenttia on perinteisellä kannalla eli pitää homoseksuaalisuuden
harjoittamista syntinä. Naispapeilla vastaava lukema on vain 14 prosenttia." Tutkija jatkaa: "Naispapit puolestaan ovat huomattavasti aktiivisempia yhteiskunnallisessa toiminnassa ja vaikuttamisessa. Heille tärkeää on laaja-alaisuus
ja monipuolinen yhteistyö erilaisten yhteiskunnallisten tahojen kanssa." Raamatun luvusta tutkija toteaa: "Raamatunlukeminen suomalaisten pappien keskuudessa on ylipäätään vähentynyt selvästi. Erityisesti naispappien
Raamatun lukeminen on vähäistä."
Olen paljon miettinyt erästä kohtaa Raamatussa liittyen tähän naispappeuteen. Se löytyy kohdasta 1. Tim 3:2 "Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden
vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,..". Uskon siihen, että Raamatussa ei ole yhtään kohtaa erheessä
sinne laitettu. Miksi siis Jumala on tämän Timoteuksen kohdan halunnut laittaa Raamattuun? Olisiko syynä se, mitä nyt tutkimuksetkin kertovat, että naisen kautta kirkon ovet ovat avautuneet "vieraille opeille"?
Nainen on monella
tapaa erillainen kuin mies. Heidän toimintaa ohjaa enemmän tunnetaso kuin miehen toimintaa. Voisiko tämä, niin upea ominaisuus, olla se, että silloin kun olisi pitänyt olla Raamatulle kuuliainen niin tunnetaso veikin voiton ja
joustettiin? Ja taas toisaalta, kuinka voit olla Raamatulle uskollinen jos et sitä tunne (vrt erityisesti naispappien Raamatun luvun vähäisyys)?
Tiedän, että astun tässä heikoille jäille. Ja et ehkä ole tässä
kanssani samaa mieltä. Ei tarvitsekaan. Mutta mieti, miksi tuo Timoteuksen kohta on Raamatussa. Ei se siellä turhaankaan ole.