Laitoin eilen sunnuntaina (10.02.13) lapsilleni tekstarin, jossa rohkaisin heitä alkavalle viikolle ja sanoin, etteivät unohtaisi Jeesusta. Vanhin poikani (22v) laittoi minulle takaisin tekstarin, jossa kertoi rakastavansa minua. Kyyneleet
silmissä näpyttelin vapisevin sormin hänelle vastauksen: minäkin rakastan sinua Santtu.
Kuule, lähelläsi on varmasti rakkaita, jotka kaipaavat kuulla nämä kolme sanaa. Ehket ole koskaan niitä sanonut, mutta
haluan rohkaista sinua, että ilmaise se rakkaus, jota heitä kohtaan tunnet. Tulet huomaamaan, että ilmapiiri muuttuu oleellisesti. Ota tästä vaikka säännöllinen tapa. Huonompiakin tapoja on, eikö ?
Yritän
päivittäin tunnustaa vaimolleni rakkauttani häntä kohtaan. Tyypilliseen pohjalaaseen tapaansa hän murahtaa jotakin. Mutta siitäkin tiedän, hänen ajattelevan samoin minua kohtaa. Tuo pohjalaanen tapa vaan on hieman..hmm...jäykkä
:) "Kyl mää sitten ilmootan kun muutan kantani". Ah, ihana vaimoni 