Luin tänään Aamulehdestä artikkelin kuntien kilpailutuksesta. Eli siis siitä, että tuotteet ja palvelut kilpailutetaan, jotta löydetään edullisin vaihtoehto tarpeen täyttämiseen. Kilpailutuksen
kohteena voi sitten olla esim koulujen IT-laitteet, sairaanhoitokuljetus, kuntien tietyöt yms.
Hyvä tarkoitus ei palvelekaan enää yhteistä hyvää. Se tarjous, joka on edullisin tarjouskierroksella, voikin olla
kallein jos katsotaan asiaa laajemmin. Vaiennettu salaisuushan on, että tarjous tehdään vaikka alle omakustannushintojen, jotta vaan päästään "sopimuksen piiriin". Tämän jälkeen lähes tulkoon kaikki onkin
sitten mahdollista; myydäänkin tuotteita "ohi sopimuksen" kalliimmalla hinnalla perustellen sitä niin, että kyseinen hyödyke onkin paljon parempi kunnan käyttöön tai lisätään kalliimpia tuotteita sopimuksen
piiriin.
Toinen asia, joka vääristyy tässä ylettömässä kilpailutuksessa, on se, että "isommat syövät pienemmät". Yleisesti kilpailutus on aina niin laaja, että pienien on mahdotonta osallistua
siihen, kun kumminkin etsitään toimijaa, joka pystyy tarjoamaan kaikki sopimuksen tuotteet. Näin yleisesti pienet, paikalliset toimijat jäävät auttamattomasti näistä tarjouspyynnöistä ulos.
Kolmas
asia, joka mättää tässä on se, että paikallisuudella ei ole juurikaan mitään arvoa kun päätös tehdään yksin hinnan pohjalla. Kyllä kuntienkin pitäisi kantaa oma kortensa kekoon kun
puhutaan "yhteiskuntavastuusta". Näin veronmaksajana olen sitä mieltä, että vaikka paikallinen tarjous olisi hieman kalliimpi niin silti se kannattaisi ottaa, jotta jatkossakin paikalliset toimijat ja työnantajat voisivat toimia yhteiseksi
hyväksi ja luoda työpaikkoja omaan kuntaan.
Loppupelissä kyse on siis eettisistä valinnoista. Ja tällä hetkellä niitä ei selvästikään osata tehdä.